Suuria kuhia Ilajanjärvestä

Oli vuosi 2008 tammikuinen pakkaspäivä. Elohopea oli laskenut -30c tietämiin. Aamukahvia juodessani puntaroin vaihtoehtoja. Jäisinkö kotiin emännän viereen nukkumaan vai uhmaisinko pakkasukkoa lähtemällä kuhaverkkoja kokemaan Ilajanjärvelle. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui suorastaan houkuttelevalta jälkimmäisen ollessa sulaa hulluutta.

Aurinko paistoi kirkkaasti horisontissa pakkasen jäädyttäessä hengityshöyryn kaulaliinaan jääkiteiksi. Tukikohdan lämpömittari näytti -35c pakkasukon iloksi. Moottorikelkka lepäsi huppu korvillaan sitä ollsi turha yrittää käynnistää tällä kelillä. Siispä sukset jalkaan ja suunta itää kohden. Heti ensimmäisen 100 metrin jälkeen tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Tuuli ja pakkanen oli saanut aikaan kantavan lumivaipan järven jäälle. Suksi luisti hyvin, mutta kantavan lumivaipan alla vaani pirullinen vihulainen. Aina sillon tällöin suksisauva puhkaisi suojaavan lumikerroksen, jonka alta kulului sydäntä raastava molskaus. Parin viikon takainen suojajakso oli nostanut vettä jäälle. Pahimmillaan   vesisohjoa oli lähes saappaan varren mitta. Tänne kun olisi kelkan kanssa jäänyt jumiin ajattelin hiihtäessäni.

Edellisestä koennasta oli aikaa neljä päivää. Silloin pakkanen oli ollut vielä siedettävissä lukemissa -15c. Tosin iltaa kohden täysikuun noustessa elohopea alkoi laskemaan uhkaavasti asettuen -20c ja -30c väliin seuraavien päivien ajaksi. Kovasta pakkasesta huolimatta verkkoavannoissa ei ollut jäätä kuin nimeksi. Jään päälle noussut vesi ja tuulen tamppaama lumikerros suojasivat avannot pahemmalta jäätymiseltä.

Verkko oli kireällä, jotakin siellä on ajattelin. Ensimmäinen kolmannes verkosta oli tyhjää täynnä. Tasainen jumputus verkon loppu päässä sai hymyn huulille. Ei taidatakkaan mikään pikkusintti olla kyseessä tällä kertaa. Vesi pulpahti avannossa kalan teutaroidessa verkossa. Kohda nähdään millainen vonkale sieltä nousee. Toivottavasti pysyy 0,15mm monofiilissa ja jo hetken manailin piruja seinille, kun en ollut laittanut pyyntiin kierrettyä monofiili riimua. Nyt vaan täytyy myötäillä kalan liikkeitä, että osaakin kiskoa. 

Kuparin ruskea kylki näkyi jo vilaukselta. Kuha ja millainen köriläs iloitsin, kun samalla hetkellä tajusin kalan olevan  hampaistaan kiinni verkossa. Kylmä hiki ja pettymyksen tunne alkoivat hiipiä puseroon. Kala ei tulisi pysymään verkossa jäälle asti. Varovasti vedin verkon alapaulaa kireämmälle jättikuhan lilluessa avannossa. Nyt täytyy onnistua ensimmäisellä yrityksellä ajattelin. Nopealla alapaulan kiepautuksella sain kalan pussiin ja rivakalla vedolla jäälle. Onnistui sittenkin!

Sydäntä raastava ritinä kuului verkon repeytyessä kuhan myllätessä jäällä. Napakka isku puukalikalla kuhan päähän tainnutti hirmun. Verestyksen jälkeen  punnitsin kalan digitaalipuntarilla. Pakkasesta johtuen digitaalinen näyttö ei antanut luotettavaa lukemaa. Jotain 7 ja 8kg välillä arvelin kuhan painavan.

Jatkoin verkon koentaa vielä tuntui painetta verkossa. Taitaa jotain olla ihan siklapäässä. Tämä ei kyllä pistä vastaan taitaa jo olla henkensä heittänyt ajattelin. Kauhea sotkus ja tönkkö kuha ihan siklassa nousivat jäälle. Kuhalla oli kuiteskin vielä punaiset kidukset ja verikin irtosi verestettäessä. Ei tämä kovin kauaa ole vielä ollut hengettömänä tuumailin itsekseni ja melkoinen köriläs tämäkin ainakin 6kg. Hymyissä suin vedin verkon takaisin jään alle pyyntiin. Samassa jadassa ollut toinen verkko nousikin puolestaan tyhjänä. Palautti miehen maanpinnalle ajattelin.

Seuraava kahden tuplapitkän verkon jata olikin omasta kokemuksestani järven parhaassa paikassa. Verkon molemmin puolin oli selkäpakat vajaan metrin vedellä ja pakkojen välissä loiva reunainen syvänne jossa vajaa 10m syvyyttä. Pettymys oli karvas, kun ensimmäinen verkko nousikin tyhjänä. Seuraavassa verkossa tuntui jo tutun oloinen jumputus. Taitaa olla taas melkoinen kuha pyydyksessä iloitsin, mutta mitäs nyt verkko jumittui? Ei liikkunut vaikka kuinka vedin yläpaulasta. Taisi naru perhana pureutua avannon reunaan kiinni!

Kiiruhdin naruavonnolle selvittelemään tilannetta. Vetonaru oli tarttunut pieneen jään lohkareeseen kiinni, joka oli jäätynyt edellisellä koentareisulla avannon reunaan. Potkaisin lohkaretta ja samalla hetkellä tunsin kuinka jäätynyt lumikohva petti allani. Menetin tasapainoni ja lensin selälleni vesiloskaan. Perkeleitä ladellen könysin pystyyn ja iskin märän karvareuhkan polveani vasten. Tämä tästä vielä puuttuikin. Nyt oli lähdettävä ja pika vauhtia suksimaan tukikohtaan. Sivakoin minkä kerkesin ja jaksoin. Aurinko alkoi jo laskeutua ja kylmyys kangistaa miestä. Vielä oli kolmisen sataa metriä matkaa tukikohtaan. Henkeä haukkoen pinnistin viimeisetkin voiman rippeeni peliin. Kylmä ilma raastoi keuhkoja ja silmissä alkoi sumentaa. Tuntui kuin päälle olisi puettu rautahaarniska niin jäässä oli jo päällysvaatteet.

Viimeiset metrit olivat jo täyttä tuskaa. Kylmyys tuntui syvällä luissa ja ytimissä ja leuat hakkasivat loukkua kun saavuin rantaan.  Olin kauttaaltani paksun jääkerroksen peitossa. Vaivoin sain raahattua itseni tukikohtana toimineen mökin verannolle. Päässäni takoi vain yksi ajatus; saunaan ja nopeasti. Riisuin jäiset vatteet verannolle ja avasin saunan oven. Onneksi puulatikossa oli pilkottuja klapeja ja sytykkeitä.

Sanoin kuvaamattoman horkan vallassa sain vaivoin tehtyä tulet saunan uuniin. Lämmittelin sormiani syttyvän tulen loimussa. Pikkuhiljaa tuli sai otteen klapeista ja kuin vieno lehmän hönkäys kiuas alkoi hohkamaan lämpöä saunaan. Nousin ylä lauteelle istumaan täristen kuin haavanlehti tuulessa. Vähitellen lämpö alkoi sulattaa jäisiä jäseniä ja veri alkoi kiertämään kehossa. Tuntui sanoin kuvaamatonta nipistelyä ja kirvelyä koko kropassa. Haalealla vedellä aloin lämmitellä itseäni ja kiukaalle heitetty kauhallinen sähähti jo mukavasti. Tunnin saunomisen jälkeen alkoi jo elämä hymyilemään. Onneksi olin ottanut autoon vaihto vaatteet, lämpösaappaat ja vara haalarin. Nyt ne tulivat todella tarpeeseen.

Oli jo pimeää kun sivakoin takaisin verkkoavannolle. Otsalampun valossa jatkoin keskenjäänyttä verkon koentaa. Verkosta nousi jäälle kolmas kuhan köriläs ainakin + 5kg.

Kotiin päästyäni suoritin kuhille tarkistus punnituksen. Kuhat painoivat 7300g, 6800g ja 5800g

- Kala-Antti